Panu oli tehnyt Martille aivan huipun jäljen kun olin vielä työmatkalta tulossa. Iltamyöhään kömmittiin vielä metsään se ajamaan. Pituutta oli noin kilometri, keppejä kuusi, maasto vaihtelevaa ja kulmia runsaasti (myös teräviä). Hetken matkaa jälki kulki myös tien vieressä (tosin ihan selkeästi metsän puolella). Ikää oli noin kaksi tuntia.

Jana meni hienosti ja jälki nousi helposti. Jäljestys oli erittäin innokasta, ja nyt Martti tuntui taas tutulle. Sillä oli valtava motivaatio ja se selkeästi veti jäljelle (yritin parhaani mukaan roikkua liinassa mukana, enkä varmasti ollut koko aikaa mikään maailman helpoin perässävedettävä). Pari hukkaa tuli terävissä kulmissa, mutta niistä olen oikeastaan aika tyytyväinen. Martti etsi itsenäisesti ja innokkaasti jäljen uudelleen ja matka jatkui hienosti. Tämän jäljen murheenkryyni olivat kepit. Kolmelle tai nejälle kepille (joista yksi se kuudes...)  jouduin jarruttamaan tosi lujaa, kun Martti ei ilmaissut. :( Mihin se hirmuisen varma ilmaisu on nyt hukkunut??? Noh, tehdään ennen koetta vielä yksi tuore peltojälki jossa on paljon keppejä. Sillä se on ennenkin saatu kuntoon. Mutta onneksi on ainakin motivaatio kohdallaan.