Martin Tanhu-sisko teki Liperissä uskomattoman hienon VOI2 tuloksen (eikä ollut kaukana ykkönen!). Oli nimittäin lappalaiseksi hurjan ponnekas ja iloinen suoritus! Onnea Päivikki ja Tanskanen! Lisää juttua Tanhun kotisivuilla.

Eilen aloitettiin viikon tauon jälkeen. Paikallaolo puolihuolimattomasti samalla kun vedin tokoryhmää. Ei hyvä, ihme matoasento. Toivottavasti joku muukin tulee keskiviikkona treenaamaan, että voidaan ottaa paikallaolo(t). Seuraamista tehtiin hallin pihalla ja Martin mielestä aika kovalla häiriöllä. Suurin osa ihan ok, ja eniten huomiota kontaktiin, eli alusta uudelleen jos herpaantui. Ihan hyvin hoksasi, että tää olikin tää juttu... Ois ehkä kannattanut palkata suusta, mutta ei aina voi kaikkea tajuta. Kotona pieni pätkä ryömimistä naksun kanssa. Tunnarissa kapula kokonaan esillä ja kasan "sisässä", eli niin, että ympärillä oli puhtaita kapuloita. Tarkkaan etsi omaa, ei yhtään nostellut vieraita ja toi todella vakuuttavasti kun löysi oikean!

Tänä aamuna tehtiin vain lyhyt aamulenkki ja treenattiin pikkukentällä. Merja Kortteen kuvaus ei niin ilosesta ja räväkästä, mutta kuitenkin ihan tottelevaisesta Martista jäi vaivaamaan. Tätä pohdinkin sitten jonkun aikaa ja tulin siihen tulokseen, että jäävien palkkausta voisi aina välillä vähän muuttaa. Kannatti ajatella (ja toteuttaa) tämäkin juttu, sillä tämän aamun treeneissä oli ihan järjettömän hauskaa sekä koiralla että minulla! Palkaksi siis otettiin liikkeestä seisomisessa ja istumisessa nami heittämällä koiran taa ja maahanmenossa heitin maahan. Kyllä oli aika erityyliset pysähdykset! Martti oli hirmu hienosti hereillä seuraamisessa ja teki todella paljon nopeammin kuin aiemmin. Tätä siis jatketaan ja yritetään saada se hitaiden liikkeiden polku sammaloitumaan hissukseen. Namipalkan jälkeen tein samat vielä lelupalkalla ja sekin toimi. Pitäisi unohtaa omasta päästä se "porokoira ei vaan tee reippaasti" ja antaa tuolle mahdollisuus. Se nimittäin tekee kun mie vaan kerron sille mitä mie haluan.

Ryömimistä otettiin taas ihan pikkisen ja loppuun taas tunnari. Tunnarissa oli pientä ihmettelyä, kun Martti ei ensin meinannut haluta etsiä kasan luota. Kun se sitten muisti, että se on ollut siellä kasassa, niin johan rupesi lyyti kirjoittamaan ja oikea tuli  kuin rasvattu salama! On kyllä tosi hienoa, että nyt kun ollaan uudelleen aloitettu alusta, ei se ole kertaakaan nostanut väärää. Alkaa ilmeisesti vähitellen hahmottua mistä siinä on oikein kyse.