Jaksoinpas kirjottaa, ylläri!

Rasa sai taas aloittaa ja päätin että katsotaan luoksetulon maahanmenoa. Ensin suora joka meni loisteliaasti (tähän hyvä huomio että kannattaa tosiaan kertoa koiralle että nyt me reenaillaan luoksetulohommia siis, eli ottaa helppo juttu alkuun, koska se ei välttämättä ole muistanut lukea harjoitussunnitelmaa lähtiessä), tokaksi sitten seisomisesta maahan ja eihän siitä mitään tullut, eli valui ja jäi istumaan. Otettiin uusiksi isolla käsiavulla ja heti paljon parempi. Christa tykkäsi että Rasa vastaa hyvin harjoitteluun ja että se maahanmeno ei oikeasti ole edes kovin huono. Otettiin siis joitain toistoja myös kiertämisen kautta. Luoksetuloon, kuten muihinkin liikkeisiin joita jo osataan, pitää nyt kuitenkin ottaa säännölisesti mukaan painetta ja isoja häiriöitä että saadaan koira skarppaamaan hankalissa olosuhteissa. Hyvä huomio, ei se Rasakaan voi pumpulissa elää koko ikäänsä.

Toisella kierroksella jatkettiin ruutua, mikä olikin hyvä juttu, sillä yksikseni reenatessa olisi Einari Epätoivo saattanut iskeä. Nyt sain luottoa ja varmistusta sille että täytyy olla sitkeä, ei saa luovuttaa ja tuupata apuja sinne ruutuun vaan pitää vaan sitkeästi nyt reenata sitä paikkaa. Sama juttu Martinkin kanssa. Kun jaksan viedä tämän jutun läpi niin meillä oikeasti alkaa olla ruutu kasassa. 

Muistaisinkohan vielä muita juttuja:
- Noutoon kapulanpitoharjoituksia kiertämisen avulla
- Luoksariakin osissa ja pitkiä matkoja muistaa ottaa mukaan
-  Rakenna vauhtiliikkeisiin suuri palkan odotus --> vauhti

Ja paljon, paljon muuta jota ei just nyt osaa kirjottaa. :) Paljon motivaatiota, ihanaa reeniä, ihana Rasa! <3