Tokoryhmän reeneissä tänään. Toko on sitten ihan liian vaikea laji. Ja just nyt kaikki fanaattiset PK ja agiharrastajat jotka pitävät sitä helppona kukkahattutouhuna saavat nyt kernaasti painua suolle mielipiteineen. Tästä voinee jo päätellä että ei siis ihan kulkenut tänäänkään mutta pyrimme säilyttämään jonkinmoisen positiivisuuden hiukkasen ajatuksissamme.

Meillähän oli kuuntelutreenin paikka. Ei löytynyt merkkejä ei. Kapuloita oli häiriönä ja tarjotteli niitä merkeiksi. Ei vastaa korjaukseen. Ei mene jos itse käyn näyttämässä. Vaatii apparin. Ei silti aina toimi. Koira ei osaa. Minä en osaa opettaa. Ahdistus!! Sitten tässä on vielä se epäloogisuus että kyllä se niiden kauloiden ohi ruutuun voi juosta ja hyvin ja iloisesti vielä. Mikä tässä nyt on se logiikka!? Mutta joo, siis jonkinmoista kuuntelureeniä tehtiin. Positiivinen asia lopussa oli se, että haki hyvin kapuloita käskystä vaikka ruutu oli houkuttimena. Miksikäs tämä nyt sitten toimi?

Minä en nyt vaan pääse oikein sisälle tuon koiran ajatusmaailmaan. Välillä tuntuu ettei se vaan osaa. Sitten tuntuu pitkän aikaa että kyllä osaa ja hyvin kunnes taas ei osaakaan mitään. Tästä voimme siis päätellä että ehkä se olen sitten kuitenkin minä kun ei osaa.

Kiva porukka meillä on kyllä, eli loppuviimein oli aika hauskat treenit kuiteskin. :)