Eilen kotiuduttiin tuhdilta jälkileiriltä Pieksämäeltä. Ei voi kyllä muuta taas sanoa kuin että MAHTAVAA! Aivan mahtava porukka ja niin paljon tuli taas Keijolta oppia että sunnuntaina illalla päässä suhisi :) Tosi paljon sai ideoita, vinkkejä ja varmistuksia sekä oman että muiden koirien kouluttamiseen.

Lauantaina ajettiin ensin perusjälki metsässä (meidän tän vuoden eka metsäjälki!). Janalla vähän meinasi mennä vinoon, korjasin, eteni hyvin ja nosti jäljen hyvin. Ajoi oikein mallikkaasti ja sain pidettyä liinankin niin kuin haluan eli aika hyvällä tuntumalla. Kepit ilmaisi hyvin, niihin tuli sellainen huomio että miun kannattaisi palkata matalammalta eli menen itse kyykyyn kun tuo keppejä. Tämä todettiin toimivaksi kun myöhemmillä jäljillä sitä käytin. Itse jäljen ajoi oikein hienosti ja hyvällä motivaatiolla.

Toinen harjoitus sisälsi kolme janaa. Eka ihan perus, hyvä nosto, hyvä ajo, hyvä ilmaisu.
Toinen olikin paluuperä. Nosti jäljen hyvin, ajoi melko normaalisti, lopussa teki parin metrin rinkulan ja totesi jäljen lähtevän takaisinpäin, mistä sitten palkattiinkin. Tällaista näin varmaa ja rauhallista suoritusta en olisi ikinä uskonut odottaa enkä välttämättä itsekseni olisikaan saanut sitä esille, nyt oli niin paljon "turvallisempaa" kun oli Keijo mukana kertomassa että mitä näkyy ja milloin kannattaa palkata.
Kolmas jana taas aika perus. Hyvä eteneminen, hyvä nosto (joskin oli aavistuksen mietteliäämpi ja ei niin säpäkkä, varmaan edellisen jäljen päättyminen vaikutti). Ajoi ihan hyvin, mutta meni yhden nyppylän väärältä puolelta ja keppi meinasi jäädä. Pyysin kuitenkin takaisin ja tullessaan haistoi kepinkin.
Juuri tämmöisiä janatyöskentelyharjoituksia toivoinkin. Näitä ei tule ikinä tehtyä liikaa ja mie olen niissä itse vielä ihan paineessa vaikka Martti tuntuu ihan ok hyvin toimivankin.

Päivän kolmas harjoitus eli tavallaan viides jälki oli noin 6-7 tuntia vanha jälki jolla oli myös samanikäistä harhaa. Tuulen yläpuolella oli juuri kulkenut paljon ihmisiä, joista Martti otti aika voimakkaasti vainua. Lähetin janalle, eteini nopeasti, suoraan ja oikein lähtöhaukun kanssa. Sitten se jarrutti ja pyöri hiukan (mie tietty luulin että on jollain väärällä jäljellä ja koitin saada sitä jatkamaan janalla). Tässä oli siis juuri se nostettava jälki ja mun häröilyn takia Martti nosti hiukan epävarmasti ja ajoi tarkistellen. Harhajälkeen ei reagoinut muuten kuin muuttumalla entistä tarkistelevamaksi. Jälki tuli tielle, joka oli selkeästi aika kova pala (tielle paistoi vielä aurinko aika kuumasti). Tieltä jälki oli mennyt saman puolen metsään ja Martti bongasi takajäljen ja tien vierestä kepin. Olisi hirmu kiihkeästi halunnut jatkaa takajälkeä, mutta pidin vastaan. Siinä sitten hetki odoteltiin ja ihmeteltiin. Itsekseen ei olisi halunnut lähteä tutkimaan tien toista puolta mutta lähti kumminkin ja jonkin aikaa nuuskuteltuaan löysi jäljen ja nosti sen hetken mietittyään. Keppi tuli aika nopeasti ja tähän sitten lopetettiin. Oli aika vaikea rasti ja Martin aivonystyrät saivat tehdä töitä ihan tosissaan. Korjaussarjaksi vielä yksi jälki jolla pitkä jana, kolme keppiä ja oikein lyhyt matka. Tämä meni ihan suvereenisti.

Illan saunomisen lomassa tekaistiin sitten jäljet happanemaan aamuksi. Martti meni ensin jäljestä yli, palasi sitten kohta takaisin ja nosti jäljen hyvin. Ajoi todella varmasti, aika rauhallista tahtia ja nosti esineet hyvin. Ensimmäisessä kulmassa teki pienen tarkistuslenkin, toisessa meni ihan jäljen päällä tarkistelematta. Loppupuolella ennen tietä tuli pieni risukko, johon sekä liina että minä takerruimme kiinni. Martti (ilmeisesti lauantaistakin jotain oppineena) jatkoi hyvin itsevarmasti tien toiselle puolelle ja jatkoi jäljestystä. Tässä solmussa keppi meinasi jäädä mutta sekin saatiin ylös. Huh! Aikamoinen urakka kunnialla läpi. :)

Iso KIITOS taas kerran Keijolle ja muille leiriläisille! Oli ylikivaa ja opettavaista! :)