Onpas työlästä nyt tämä päivittely... Ilmoitin kuin ilmoitinkin Nosteen kokeeseen kun käytiin Merjan kanssa Pieksämäellä treenaamassa ja se on tehnyt metallia soralla aikasta hyvin. Noissa Pieksämäen treeneissä se ohjatussa ajautui kerran ruutuun, minkä jälkeen ruutu on ollut selkeästi tosi epävarma treeneissä. Olen siis lähinnä juoksuttanut lelulle että saa taas itsevarmuutta tekemiseen. Toki tyhjiä väliin ja ihan paikkatreenejäkin sun muuta mutta koska nyt ollaan päästy taas treenaamaan ulos (jee!) niin aina uudelle kentälle mennessä olen ollut tarkkana että lelu oisi ekalla kiekalla.

Viime viikko tehtiin paljon hommia. Joka toinen päivä kaikki liikkeet läpi ja joka toinen jokin pieni kokonaisuus. Hassua mutta etenkin kokonaisuudet toimivat (ja tähän sitten se Oilin kommentti että tuo koira tykkää siitä kun tehdään kokonaisia juttuja jotka ovat selkeitä). Tällä viikolla vähän tunnustellaan ja katsellaan fiiliksen mukaan. Koetan olla ottamatta painetta koska hommat on vielä kohtuu levällään joten ekasta voittajan kokeesta ykkönen ei ole ehkä ihan realistisin oletus. Luoksetulo on ollut ihan sikakuraa ja tänään sain tietää miksi. Mua ahistaa että se ei toimi (tää alkoi stopeista ja siirtyi loppuasentoon jotka molemmathan Noste osaa oikein hyvin) ja Tiina sanoi että minusta näkee jo kauas milloin meinaan ottaa Nosteen loppuun asti koska alan odottaa sitä että se ei onnistu. Ja niinhän mie teen! Kamalaa! Nyt pitää taas kertoa sille että se on hyvä ja että mie uskon siihen. Herkän koiran ohjaaminen vaatii ohjaajan päänkin tiedostamista aikalailla :) Ihanaa kun koko ajan oppii lisää!

Käytiin tässä myös Mia Skogsterin tottissemmassa. Ei tullut kovinkaan paljon uutta edellisiin semmoihin nähden. Ja oikeastaan kun kotona ei nyt majaile mitään viettitykkiä niin anti jää ehkä aiempia semmoja ohuemmaksikin. Samalla kun itse haluaa harrastaa kyläkoetasolla ja lapinporokoiralla ja toinen tähtää MM kisoihin ja käyttömaleilla, alkaa tämä kuilu olla sellainen ettei enää ihan samoilla palikoilla pelata. Lisäksi aiemmista semmoista poiketen nyt tuli useita kertoja esille että "sitä ei voi enää korjata". Se tuntui hieman oudolle, koska ko porukasta tuskin kovinkaan moni on sinne MM koneeseen kiipeämässä ja jos haluaa kyläkisatasolla tai vaikka ihan SM tasollakin kisata niin aika moni asia ja juttu on kyllä korjattavissa mutta toki se vaatii sekä työtä, oikeat työkalut että jaksamista. Mutta voi toki ottaa sen uuden ja helpomman koirankin (ja kouluttaa sen väärin ja todeta ettei toimi ja... vitsivitsi). Samassa semmassa tuli oma pk motivaatio ison pykälän alaspäin, välillä mietityttää että miten ja millaisessa asenneilmapiirissä sitä haluaa harrastaa. Onneksi mulla on mukava ja rento hakuryhmä ja sellaisia jälkitreenikavereitakin jotka ymmärtävät että vaikka treenaan porkkista kokeisiin niin en ole mikään säälittävä rassukka vaan ihan oikeasti pidän sen kanssa harrastamisesta (okei, pieni kärjistys mutta eniveis). PK tottis on sitten vähän toinen juttu mutta katsellaan, jospa se into löytyisi :)

Marttikin täytti tuossa 12-v. Sen kunniaksi se on ilmoitettu kahteen rallykisaan ja yhteen näyttelyyn :D Polvijärvelle en sitä viekään koska tuomari tuskin sitä arvostaisi.