Viikonlopun saldoa:
Perjantaina myöhään sain puhelun että mahdutaankin Pieksämäen kokeeseen. Olin ollut siinä uskossa että koetta ei järjestetä joten aika yllärinä tuli. Maastolla aloitettiin ja janan paikka oli meille suotuinen (jana kulki polkua myöten joten mikäs siinä oli päästellä) joten janalta täydet 40 pistettä. Vahvan noston jälkeen Martti jatkoi tosi vahvaa työskentelyä ja meni hirmuisen innokkaasti. Nosti ensimmäisen kepin hyvin, tarkisti joitain harhoja (tai siltä vaikutti) mutta jatkoi tosi itsevarman oloisena kunnes meitä vastaan tuli meidän jälkeä myöden ykkösjäljen rhodesiankoira... Olivat sitten ajatuneet meidän jäljelle, nostaneet yhden kepin ja jatkaneet vaan meidän jälkeä pitkin ihan tyytyväisenä. Pikkisen meinasi ketuttaa. Koitin jatkaako Martti vielä jäljen ajoa ja jonkun matkaa se menikin mutta sitten kun tuli paikka jossa oli pari sienestäjää pyörimässä niin ei enää pystynyt. Olin jo soittanut ratamestarille joten saatiin toki uusintajälki.
Jana meni ihan kohtuullisesti, mutta merkkaili heti alusta saakka kahta jälkeä ja ainakin minun silmään näytti että siinä menee kahdet jäljet lähekkäin. Martti meni tosi epävarmasti ja kohdassa jossa toinen jälki meni suoraan ja toinen kaartoi voimakkaasti, Martti meni vähän lukkoon. Se yritti ratkoa molempia mutta en pystynyt vahvistamaan kun en tiennyt kumpaa sen pitäisi mennä. Hetki sinä pyörittiin mutta ei koskaan päästy edes ensimmäiselle kepille, joten päästin Martin irti ja lähdettiin menemään autolle päin. Martti yllättäen nostikin sitten kutoskepin. Mietin mistä jälki voisi mennä ja lähdin kulkemaan kaarta sinne suuntaan missä oletin sen kulkevan. Martti nostikin jäljen uudelleen ja nosti sieltä vielä yhden kepin josta pääsin sitten kunnolla kehumaan.
Olo oli aika lyöty, miten voi olla noin paljon epäonnea?! Pikkisen vielä pelotti että nyt se meni rikki, niin paineistunut Martti oli.
Iltapäivällä mentiin (Kiitos Keijolle ohjeista!!) Lauran ja Benitan kanssa jäljestämään ja Martille tehtiin lyhyt, tuore jälki palautukseksi. Meni tosi hyvin, hirmuisella innolla joten en usko että tuli pysyvää vauriota :) Kiitos paljon treenikamuille, ihan huippua että päästiin korjaamaan noin pikaisesti.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa porkkistokotreenit Varkaudessa alakentällä. Satukin pääsi liittymään mukaan, joten meillä oli aika kattava edustus taitavia porkkiksia! :) Aloitettiin ryhmäpaikallaoloilla, joissa ei ongelmaa. Nyt oli hyvä, rauhallinen ja levollinen asenne eli treenit ovat olleet oikeanlaisia. Kävin tekemässä häiriötä, joten ei ihan normimallisti.
Seuraavaksi otettiin Taimi ja Martti ilmoittautumiseen josta Taimi meni sitten paikkamakuuseen. Me odoteltiin hetki ja lähdin seurauttamaan. Oikein mukavaa työskentelyä, tosi ei ihan sitä virettä mihin olen nyt taas tottunut, mutta koirilla oli aika rankka leikki-ilta ja aamu takana joten ihan tyytyväinen olen. Seuraamisen kohtakti oli hyvä ja itse seuraaminen kokonaisuutena tosi tasalaatuista kautta linjan. Huomioksi ehkä eniten se, että pitää tehdä niitä palkkapurkkiharjoituksia enemmän rutiinin luomiseksi.
Kolmannessa osiossa otettiin tunnari. Lyhyeltä matkalta liikkurin kanssa ja Päivikki naksautti kun Martti haisteli omaa. Kerran palkattiin haistelusta, lähetin sitten uudelleen, jolloin meinasi kiihtyä ja meni suu auki, mutta malttoi haistella ja toi oman hienosti. Jatketaan siis naksuttelua kotosalla (tätä ollaan sisällä tehty nyt viime aikoina jonkun verran). Tähän liikkeeseen laiskahko vire ja pieni väsymys olivatkin ihan omiaan.
Neljännessä osiossa otettiin ruutua. Tässä alkoi jo selkeästi väsymyskin haitata, mutta ihmeen hyvin siitä huolimatta tsemppasi. Koko homma tehtiin liikkurin kanssa. Eka merkki oli tosi hyvä, mutta ruudussa muistui mieleen selkeästi samalla kentällä paljon harjoitultu eteenmeno. Kävin sitten naksuttelemassa ruutua ihan lähituntumasta. Toinen merkki myös ihan hyvä, josta tyhjään ruutuun ja luoksetuloon asti. Meni ihan hyvin, tosi luoksetulo olisi saanut olla vielä vauhdikkaampi. Varmistelin oikeaa palkkaushetkeä ja kaivoin karvalelun jo hyvissä ajoin ja vaputin ryhmäleikkiin. Itsekseni en olisi varmaan koskaan saanut palkattua tuossa vireessä leikkimällä mutta porukassa se meni tosi hyvin ja älyttiin lopettaakin ennen kuin väsähdys iski. On tuo huippuporukka!! Tässä välissä Laura oli kerinnyt viemään palkkapurkin merkin taa ja otettiin vielä yksi merkki. Tämä palkkaamattomien merkkien takia jo huomattavasti vaisumpi joten ylläriherkut tulivat juuri oikeaan saumaan! Onneksi tämäkin mietittiin porukalla etukäteen, itse olisin varmaan laittanut purkin ruutuun, jolloin merkki (joka on meille vaikeampi) olisi jäänyt kokonaan palkatta.
Viimeisessä osiossa sitten kaikki porukalla seurautettiin koiria rivissä, jonossa ja muutenkin porukassa pyörien. Oli tosi hyvä sessio ja ajoi hyvin asiansa. Tästä vielä autolle herkkupalkalle.
Paljon pohdittiin myös mm. takapään käyttöä, leikitystä (ihan huippua että tästä on tullut ihan rutiini) ja aikapaljon kokeisiin liittyvää tärkeää "oheistoimintaa" varsinaisten liikkeiden ulkopuolelta jotka vaikuttavat itse suoritukseen. Tosi antoisia harjoituksia ja keskusteluja. Kaikenkaikkiaan oli taas aivan mahtava viikonloppu hyvässä seurassa! Kiitos Päivikille, Lauralle ja Sadulle!!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.