sunnuntai, 21. elokuu 2016

Korrien koulutuksessa

Lappalaiskoirat ry järjesti (tai siis Laura ja meitsi) ja sponsoroi Riitta ja Pekka Korrin tokovalmennuksen. Tuli ihan huikean paljon uusia ideoita, oivalluksia ja selkeitä suuntaviivoja. Unohtamatta myöskään pientä itsetutkiskelua joka vähän niinkuin kuuluu näihin koirankoulutussetteihin ;)

Lauantai aloitettiin Pekan kanssa. Ensimmäinen ruodittava asia olivat hitaat sivullesiirtymät. Pekka kehoitti miettimään että opettaisinko sittenkin sen kiepsahtamaan suoraan sivulle. Toinen vaihtoehto olisi tehdä ihan sikana viettiä lelulla hetsaamalla ja toivoa parasta. En tiedä olenko kovin fiksu mutta taidan kuitenkin valita jälkimmäisen. Mutta ehkä samalla ajan myös vähän sisään vaihtoehtoa että saa tulla etukauttakin. Lisäksi kokonaisempia liikkeitä jolloin pääsee palkkaamaan useammin sivulletulot paremmin. Tää pitäis oikeasti uskaltaa, ei vaan niin helppoa!

Tokana juttuna henkilöryhmä. Aluksi kysyttiin että miten olen päättänyt suorittaa ko tehtävän. Noh, enpäs ole miettinyt... Eli ongelma nro 1! Kun ryhmä tehdään joka kerta hiukan eri tavalla ja joka kerta joutuu itsekin hiukan arpomaan että mistäs nyt mennään niin se vaikuttaa! Katsottiin siis sopiva reitti ja suoritustapa. Helpotti! Sitten tehtiin ryhmää lähestymisiä niin että palkkasin itse ja välillä taas Pekka palkkasi. Noste osti tän hyvin! Tässä piti muistaa päättää ettei koskaan enää tee huonoa henkilöryhmätreeniä vaan sen pitää aina onnistua. Eli palkan ajoitus ja suunnitelmallisuus!!

Seuraava aihe oli kapulatelineen lähestyminen (josta aiheesta Pekka selvästi piti ja koki asian tärkeäksi koko suorituksen ilmeen kannalta). Tähänkin katsottiin uusi reitti ja toimintamalli ja homma alkoi skulata paremmin. Ja sama päätös kuin henkilöryhmässäkin.

Kun sitten oltiin haettu se kapula jo monenmonta kertaa niin miksipäs ei otettais esteitäkin. Hypyn tein pannasta hetsaamalla ja palkkasin ihan kunnolla vaikka paluussa tuli hipsu. Pekalta tuli "siunaus" tähän eli satunnaiset tekniikkamokat etenkin kun ne ovat satunnaisia, eivät ole vakavia ja kannattaa silti palkata hyvin koska se esteen koskettaminen ei ole kovin miellyttävää. Jos siihen lisätään toru niin koko suorituksesta saattaa lähteä aika tärkeä osa ilmettä.
Vinoesteellä päästiin tekemään sivullesiirtymäkin hetsaten, itse suoritus oli oikein hyvä.

Loppuun otettiin vielä eteenmeno, josta Pekalta helmi neuvo seuraamiseen! Ei kieltoja, ei maanittelua tms vaan käsikosketus josta eteenmeno ikäänkuin palkaksi! Niin hyvä idea!!

Muiden treeneistä tuli poimittua myös paljon asiaa (ja asennetta) niin Riitan kuin Pekankin puolelta. Aivot aivan höyrysivät! :D

Sunnuntaina jatkettiin tokolla ja Riitan kanssa. Tehtiin ohjattua ja kiertonoutoa. Nää oli Nosteelle niin paljon kuluttavampia treenejä, sen herne väsyy paljon nopeammin kun pitää niin paljon ajatella, kuunnella ja kentällä on niin paljon vaihtoehtoja (ruutu, kapulat, kierto, esteet jne). Saatiin näihin kaikkiin Nosteelle ja pennullekin hyviä ajatuksia ja eväitä treenireppuun. Nyt on vaan pakko nostaa kädet pystyyn että en ehdi enempää kirjoittaa... :( Kiitos viikonlopun treenikavereille, loistaville kouluttajille ja ihanalle Laura-Ystävälle joka majoituksen ja kyytien lisäksi tarjosi meille taas uuden perheenjäsenen! Tervetuloa laumaan Hyvis eli Taimiston Hyvä Peto! (Kuva varastettu Taimiston pentublogista)

pieni.jpg

 

sunnuntai, 21. elokuu 2016

TOKO SM:t (viimein)

Kuvista kiitos Tanja Lehto!

Pitää nyt pieni raportti muistaa SM tokoistakin tehdä vihdoin ja viimein!

Meidän vuoro oli aika alussa, joten ei oikein voinut tietää miten kehät sujuisivat ja uskaltaako viedä koiraa välillä pois jne. Aloitettiin paikallaoloilla, jonne odottaessa naapurikehässä tuli ihan kunnollinen hässäkkä mikä hieman vaikutti valmistautumiseen. Paikallamakuusta saatiin kuintenkin 9, Noste teki ihan omalla tasolla ja tyylillään. Se ei ole hurjan nopea mutta sillä on sitten sitäkin varmempi paikallaolo.

Yksilökehään odotettiin jonkun aikaa. Ekassa setissä tehtiin nämä:
Ruutu: 9 (teki hienosti!!)
Z: 8,5 (taas varsin hyvä, hieman olisi tarkemmin voinut seurata)
Tunnari: 9,5 (aivan sikamakee! pistemenetykset hitaasta sivullesiirtymästä)
Hyppynouto: 9 (sivullesiirtymä jälleen ehkä?)

tokaan yksilökehään piti odottaa suhteellisen kauan ja Noste kerkesi hyytyä hieman liikaa. Jos oisin ollut fiksu niin olisin vienyt sen häkkiin mutten tätä tajunnut...

Kaukot: 5 (ei ollut yhtään tekemässä kaukoja, luuli varmaan että se vain jätettiin odottelemaan. haistelua ja kaksoiskäskyjä)
Luoksetulo: 8 (yllättävän hyvä! Lopussa hieman vauhti hiipui liian aikaisin ja sama perusasento...)
Seuraaminen: 8 (Nosteeksi ihan hirveää kuraa mutta tulihan toi nyt jotenkin...)
Ohjattu: 5 (tuttu jumiminen, ei meinannut lähteä noutoon mutta kun lähti niin teki hienon).

Kokonaisvaikutus kaikilta 9. Yhteensä 253,5 eli vajaan kolmen pisteen päässä oli ykkönen! Ei hullummin SM kokeessa! Ja se että päästiin osallistumaan, se oli parasta!

sunnuntai, 3. heinäkuu 2016

JK3, rotumestaruus (ja muuta hommaa)

Ärsyttävän vähän saa aikaiseksi päivittää tätä blogia nyt kun pienet lapset + työ (joo! minä aloitin jo työhommia ja teen 1-4 päivää / viikko kesäajan) + koirahommat... Onneksi on treenivihkonen että pysyy jonkinlainen kuri ja järjestys ohjelmistossa. Tästä päivityksestäkin tulee varmaan nyt puoliärsyttävä sillisalaatti mutta sellaista elämä nyt vaan on :)

Käytiin siis Oulussa kokeessa kesäkuun alkupuolella. Hyvän kokeen oli Oulun Koirakerho järjestänyt lappalaisille ja vähän muillekin. Ehdittiin Mamin ja Emilian kanssa tehdä hyvä kenttääntutustuminen jo perjantaina illalla  mikä varmasti auttoi tottiksiin lauantaina. Ja mikä tottis se olikaan! Noste oli alusta saakka hyvässä vireessä, seurasi korrektisti ja oikealla ilmeellä, hieman se herpaantui henkilöryhmässä mutta aika vähän. Jäävät hyvät, samoin luoksetulot ja tasamaanouto (siinä ravasi ehkä viimeiset 2 m). Metrisellä mun oli pakko uusia heitto kun heitin ihan vituralleen, Nosteen suoritus oli hieno. Vinoesteelle se hieman varasti. Eteenmeno oli melkolailla täydellinen, eteni hyvää laukkaa luotisuoraan ja ekasta (varsin kauniista) käskystä nopeasti maahan. Korvien asennosta näin että se niin tiesi odottaa mahanmenoa mutta eteni silti, eli melkoinen työvoitto! Tottiksesta saatiinkin sitten 95 pistettä! Olin sulaa sukkiini koska en olisi uskonut että pääsen porokoiralla moisiin pisteisiin! Noste nyt vaan on niin hieno!

Kuvat: Mari Moisala

Siitäpä sitten maastoon. Tovi jos toinenkin odotettiin jäljelle pääsyä, ehdin kävelyttää Nosteen oikein hyvin. Janalla tuli säätöä, osin Nosteen ilmavainun takia, osin siksi ettei jäljentekijä ollut ihan kartalla ja osin siksi että tuomarin oli ehkä vähän vaikea tulkita kun kaksi noin oleellista muuttuvaa osaa olivat samassa yhtälössä. Yhden pisteen menetys siis janalla. Eka keppi nousi hienosti mutta jotenkin hieman epävarmasti jatkoi siltä. Siinä oli sitten jotain säätöä koiran puolelta mutta eipä siinä nyt oikein muuta voi kun mennä mukana ja toivoa parasta. Muutamassa kohdassa himmasin ja vähän pyysin vetämään jos oli varma suunnasta. Ajoin kohtuu läheltä joka toimi aika hyvin. Kakkoskeppi meillä sitten jäi siinä säätäessä. Uskokin meinasi loppua tiheässä nuoressa metsässä helteessä (kylmän aamun jälkeen päivä lämpeni aika kuumaksi) hien virratessa kunnes keppejä alkoikin nousta. Vitoselta kutoselle oli taas hieman haparoivaa mutta selvitettiin kuitenkin jälki loppuun saakka. Kutoselta en sitten millään meinannut löytää autolle mutta lukuisten puheluiden ja setvimisen jälkeen löytyihän se! :D Ja aikakin riitti ihan hyvin.

Aika reippaasti siirryttiin sitten esineille jotka menivät sen hetkisen tason mukaan eli huonosti. Yksi esine tuli. Yhteensä maastoista siis 158 pistettä. Jossittelua harrastaakseni, jos se kakkoskeppi olisi löytynyt niin olisi ollut ykköstulos! Ei siis ollenkaan huono suoritus ensimmäiseksi voittajan kokeeksi!

Kokeen jälkeen ei ollakaan metsäjäljelle ehditty kertaakaan ja pellollekin vain kerran. Esineitä on reenattu paljon ja suunnitelmallisesti. Välillä vähän itketty ja kiukuteltu, sitten sisuunnuttu ja suunniteltu ja lopulta toteutettu suunnitelmia aika onnistuneesti. Rupesin siis parantamaan esineruudun palkkaa. Tein kokona ennen iltaruokaa ensin 1, seuraavana iltana 2 ja sitten 3 esinettä (välipalkaten) ja lopuksi sai iltaruuan. Toimi hyvin. Hakureeneissäkin tehtiin iso ruutu ja paljon esineitä, toi kolme (välipalkat mukana) tarpeeksi nopeasti ja sai kolmannesta herkkupurkin. Samanlainen ison ruudun treeni mutta valitettavasti ei ihan viiteen minuuttiin mennyt oli vielä tällä viikolla kun testattiin koeruutua. Suunta saattanee siis olla ihan oikea? Joka tapauksessa nyt pitää saada metsään varmuutta ja esineet toimimaan ennen kuin laitan ilmoa mihinkään jälkikokeeseen koska nyt meillä on se kolmosen koulari, puuttuvat enää ykköset J Enkä halua koiraa kuluttaa loppuun liialla kisaamisella jos se ei ole valmis.

 

Seuraava koitos meillä on nyt kuitenkin tokon SM kisat joihin osallistumme Lappalaiskoirien joukkueessa ja voittajaluokkaan. Ollaan nyt sitten tehty tokoa hieman ahkerammin ja suunnitelmallisemmin. Olen kyllä treenaillut evl:nkin juttuja, sen verran se kiertonouto ja tyhjään lähetys ovat kesken että niitä pitäisi päästä tekemään aika paljon. Ohjattu on taas tökkinyt kohtuullisen paljon mutta poikkeuksena edelliseen kertaan mulla ei ole vanne kiristänyt ollenkaan niin pahasti kun on ollut korjaussarja jo tiedossa. Ja jotenkin luotan että saadaan se tässä kolmen viikon aikana vielä ihan kohtuulliselle mallille kuitenkin. Muissa liikkeissä ei liiemmin ole ollut mitään ihmeellistä, aika hyvin ovat menneet. Luoksetulo nyt on sellaista säätämistä että saisi sopivan vauhdin mutta kunnon stopit. Aika vaikeaa onpi se.

Käytiin yhdet neljän kehän treenit Varkaudessa Varpsin ja Mikkelin joukkueen kanssa (ihanaa kun oli tämä mahtava mahdollisuus, harmi että näitä on niin vähän) joissa Noste oikein loisti hyvällä asenteellaan! Se on kyllä kasvanut niin isoksi koiraksi vuodessa! Viime vuoden parit ekat SM treenit menivät epäröidessä ja vieraita koiria ja ihmisiä ihmetellessä, nyt se taas oli alusta saakka ihan täysillä messissä! Ruudussa tuli iso häiriökin (ihan vieressä juoksi toinen koira viereiseen ruutuun) mutta sekään ei haitannut.

Tänään käytiin Suvin kanssa Rantasalmen näyttelyssä, oli aivan hullun kuuma ja hiostava mutta me reenattiin ihanilla nurmilla silti. Ekassa setissä Noste ei syönyt, tehtiin seuraaminen, Z ja varmaan luoksetulokin pallopalkalla. Sitten käveltiin vähän (Nosteella oli kaamea caccahätä…) ja haettiin lisää treenikamaa ja tehtiin uusi kehä eri paikkaan. Siitä sitten ruutu valmiille patukalle (tein tarkoituksella ruudun aika häiriöiseen paikkaan, kiemurteli mutta selvitti!). Ohjatussa oikea oli ruutuun päin joten ensin ruutu imi. Sain kuitenkin onnistumaan. Vasurillekin tarvittiin vähän apuja. Helteen takia vain kaksi toistoa / puoli. Sitten vähän viilennystä rannassa, oman näyttelykehän reunalla odottelua, kehässä pyörähtämässä, hiukan myyntikojujen kiertämistä ja viimeiset treenit. Nyt Noste jo söikin ja otettiin tunnari ja kaukot. Molemmissa ihan hyvää settiä, välillä ihan kohtuullisilla häiriöilläkin. Loppuun vielä hetsattu luoksetulo palloon. Olipa kivaa!

Loppuun vielä pari kuvaa hyvänmielen aksatreeneistä Taimiston porukalla ja paikkana Kana-areena:

 

perjantai, 3. kesäkuu 2016

Tottiksen aivosolmuja

Koe lähestyy ja kukas tuttu se sieltä taas saapasteli kuvioihin! No toki se tuttu koeahdistus kun me ei osata yhtään mitään ja kaikki hajoaa ja en pääse treenaamaan ja pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota. No sitten vaan tajusin että teen justiinsa sen verran mitä jaksan ja ehdin ja pystyn (nyt on vähän muilla elämän osa-alueilla paljon asioita käynnissä joten ei pysty ihan niin täpöllä keskittymään treeneihin mitä haluaisin) ja se sitten riittää siihen mihin se riittää. Vaikka se onkin rotumestiskoe ja koulari oisi niin pop niin tukinpa siihen kuollaan jos ei koularia saadakaan. Nähdäänpähän mukavia ihmisiä ja päästään tarkistamaan tasomme voittajaluokkaa silmälläpitäen.

Käytiin siis sunnuntaina Simpekin kentällä keskenämme. Noste teki muutoin hienoa settiä mutta seisomiset istui (outo moka, on tehnyt tosi varmat jäävät). Esteetkin teki hienosti, olin tosi tyytyväinen (vaikka tällä kentällä se ekan kerran kävi jumimaan!). päätinpä sitten ottaa pitkästä aikaa eteenmenonkin kokonaisena ja sehän meni sitten aivan sairaan hienosti.

Kunnes sitten maanantaina Suonenjoella se ei enää lähtenyt eteenmenoon ollenkaan... voi itkevä viulu! On nyt tämäkin nähty. Eipä siinä, sitä ollaan nyt jauhettu pari kertaa päivässä ja ehkä aavistuksen on jo edistymistä tapahtunut mutta yllättävän paljon jumittaa edelleen. Huhhuh... Suonenjoella oli hikiset treenit, hullu helle ja otin paikallaolon vielä alle. Ihan kohtuullista settiä teki muuten muistaakseni.

Kotona ollaan enimmäkseen puuhailtu vain pihatottista, eli seuraamista, jääviä, luoksetuloa (loppuasentoa ja vauhtia), sivulletuloja, seuraamisessa kaarroksia ja esim tötsien välissä seuraamista ja sitten sitä hiivatin eteenmenoa. Aika vaihtelevasti on mennyt ja aika vaihtelevasti on oma pälli kestänyt mukana.

Tänään kävin vielä Lepikällä jossa ihan ok seuraamista yms. Hypyllä (tosi kyhyt matka ja este on ennenkin todettu melko pelottavaksi) ensin pientä jumitusta mutta teki jo tokalla kerralla ihan omalla tasollaan. Eteenmenoa saatiin sitten hinkuttaa jokusen kerran mutta päästiin ihan yhteisymmärrykseenkin. Jospa viikonloppuna ehtisi niitä maastojakin sitten...

torstai, 26. toukokuu 2016

jälki 13 ja jälkivermeet kuosiin

Tänään tein ja ajoin n 700 m ja pari tuntia vanhan metsäjäljen kahdella kepillä. Oli monta piikkiä ja kulmaa eikä maastokaan nyt mitään helppokulkuista kangasmaastoa. Ikävä kyllä aikaa meni 16 minuuttia mikä hieman nostaa hikeä otsalle kun koejälkeä miettii... luotan kuitenkin siihen että menee hieman reippaammin vieraan jäljellä. Nyt ehdin miettiä aikalailla tuota jäljestystä ja tajusin vihdoin hiukan lukea koiraakin. Se teki yhdessä kulmassa pikkuisen ympyrän mutta muuten se tekee tarkistukset lähinnä takajalat aika paikallaan, eli niin kuin olisi pellolla! Se menee siis metsässä aika hämmästyttävän tarkasti suurimman osan aikaa. Jana oli ihan suht ok, keppien ilmaisut samoin. Mulla oli vain kaksi keppiä koko jäljellä. Tokan kepin jälkeen n 10 m päässä oli taas pallo ja eilisen jälkeen hetsaantui aikalailla eli nopeasti oppi. Tällä keinolla saattaa saada vähän lisää eteenpäinpyrkimystäkin peliin.

Mut niistä jälkivermeistä: Noste ajaa nykyään sekä pellolla että metsässä Koirakat valjailla. Ovat aivan superhyvät vermeet! Noissa on osa kuminauhaa (sellaista vahvaa, ei mitään normaalirimpulaa) jotka tasoittavat nykäyksiä mikä tekee niistä aika mainiot eritoten jäljelle (koska mehän ei haluta nykiä niitä koiria...). Metsässä ajan liina kiinni selän päällä ja pellolla mahan alla. Noste joka ei oikein arvosta valjaita tykkää noista kovin ja ajaa liinatuella metsässäkin oikein mainiosti. Eikä tarttee miettiä että vääränlaiset valjaat jumittaisivat koiraa (kun noita jälkikilometreja tuntuu taas karttuvan...). Lupasin Elinalle keksiä noista jotain kehitettävää mutta en kyllä keksinyt oikein muuta kuin että kuminauhaa voisi olla vaikka hieman enemmänkin? Eikä varsinaisesti haittaa sekään että ovat kotimaista käsityötä. :)