Olin Sodankylän elokuvafestivaaleilla vuonna 2023, kun Mika Kaurismäki avasi aamukeskustelussa yleisölle elokuvauransa vaiheita. Miten hän opiskeli aluksi arkkitehdiksi, ennen kuin päätyi opiskelemaan elokuvaohjaajaksi Münchenissä. Sain Sodankylässä Mika Kaurismäeltä nimikirjoitukset Arvottomien ja vuotta aiemman lyhytelokuvan Valehtelijan dvd-kopioihin. Olisi hienoa, jos ainakin Arvottomista saataisiin blu-rayjulkaisu. Sanoin vanhemmalle Kaurismäelle Arvottomien olevan Suomen kaikkien aikojen paras elokuva. Näin elokuvan ensi kerran elokuussa 1991 televisiosta. Tai sen loppupuolen, sattumalta avasin kanavan (näin olen antanut itselleni kliseisesti luvan kertoa). Elokuva, siis sen ehkä viimeinen tunti, teki syvän vaikutuksen. Olen nähnyt elokuvan myös isolta kankaalta elokuussa 1995, erikoisnäytöksessä, joka esitettiin Matti Pellonpään varhaisen poismenon myötä.
"Calvadoksen kanssa tulee päivän salaatti."
Pikkurikollinen Manne (Matti Pellonpää), jolla on kuitenkin vankkumaton oma moraalinsa, on velkaa rikollispomo Hagströmille (Esko Nikkari). Hagströmillä on kaksi apuria, joista toinen on Mannen entinen ystävä Mitja (Jorma Markkula). Manne on velkaa Hagströmille 20 000 markkaa, mutta se on kuitattu sillä, jos hän tuo rikollispomolle kadoksissa olleen Albert Edelfeltin taulun. Manne lähtee erään talvisen päivän päätteeksi "iltamiin" lapsuuudenystävänsä Harrin (Juuso Hirvikangas) luo maaseudulle. Eräässä kohtauksessa Harri päättää miettiä hetken jäädäkö maaseudulle vai lähteäkö. Hän päättää muuttaa keväällä Helsinkiin. Tämän tapahduttua kaverukset kiertävät Volgalla eri puolella Suomea. Tärkeä hahmo elokuvassa on myös Mannen taannoinen rakkaus, salaperäinen Veera (Pirkko Hämäläinen). Aki Kaurismäki näyttelee Mannen ystävää Ville Alfaa.
Juoni ei ole kuitenkaan elokuvassa oleellinen, vaan se miten elokuva valaisee tuon ajan Suomea. Jonkun oli se kuvattava, ja hyvä että se tehtiin nimenomaan Kaurismäen veljesten toimesta (kuten Mika, veljensä Aki osallistui myös käsikirjoitukseen, mikä varsinkin dialogeissaan antoi viitteitä hänen tulevasta menestyksekkäästä ohjaajan urastaan).
Future Filmin 2000-luvun dvd-julkaisusta löytyy myös mielenkiintoinen Mika Kaurismäen 21-minuuttinen haastattelu, jota ei ole VLMedian vuoden 2020 julkaisussa.
"Aiot siis vaihtaa Tolstoin Dostojevskiin."
Elokuva vilisee kirjallisuuslainoja (mm. William Faulkner) ja elokuvaviittauksia (mm. Jean-Luc Godard), kuten Harrin kaverin Juipin (tuleva huippuohjaaja Veikko Aaltonen) vaimon nimessä Anna-Kaarina (Elina Kivihalme).
Arvottomat lienee maailman ainoa road movie, jossa matka tehdään Volgalla. Elokuva alkaa ilmakuvalla talvisesta Helsingistä Anssi Tikanmäen sovituksen Finlandiasta soidessa. Arvottomissa olennaista on katoavan idyllisen Suomen ohella eräänlaisen käytännönläheisen eksistentialismin ajamat henkilöhahmot. He voivat olla lain silmissä pikkurikollisia (ainakin Manne ja Veera), mutta heillä on oma, vahva moraalinsa. Elokuvan kuvaama Suomi on nyt jo kauan aikaa sitten kadonnut. Aki Kaurismäkeä vapaasti lainaten, sen jälkeen kun Suomi on täynnä Sokosta, ei ole mitään kuvattavaa. Tarinassa liikutaan eri puolella Suomea, runoesityksen (Lauri Viitaa) kautta lavatansseista sirkukseen, Kuopion kaupunginteatterin kupeessa olevaan hotelliin ja ties minne
Kun Arvottomien matka on lopulta tehty Manne Ojaniemi, Veera ja Ville Alfa viimein kohtaavat pariisilaisessa baarissa, kaupungissa joka on - Aki Kaurismäen sanoin - vain kivenheiton päässä paratiisista. Ehkä se sitä olikin tuolloin, 1980-luvun alussa.
]]>